keskiviikko 5. elokuuta 2015

Kesähaaste - asioita minusta!

Sain 10 kysymyksen tehtävän sekä Leena Lumilta että Jaanalta. Minusta tällaiset kyselyt ovat kiinnostavia. Me intohimoiset lukijat tarkastelemme alituisesti fiktiivisten henkilöiden piirteitä ja ominaisuuksia. Siinä samalla tulemme pohtineeksi itseämme. Hyvät tarinat ovat peilejä. Kaikkein salaisimpia näkymiä, peilin nurkassa vilahtavia haamuja, ei ole syytä nostaa julkisuuteen, mutta on paljon sellaista, minkä voi.  Kas tässä, jotain Marjatasta.


1. Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta

Olen menossa ensi tiistaina käsileikkaukseen. Peukalonivel korjataan sellaiseksi, että saan taas helposti napit kiinni. Sitten voin helpommin harrastaa yhtä mielipuuhistani, vaatteiden sovittelua kaupoissa. Vielä kun olin teini, myyjä seisoi vieressä ja odotti tiukka ilme naamalla, tuleeko kauppoja. No, ei se minua paljon haitannut, kun en saanut ikinä ostaa vaatteita. Äiti, esteetikko, piti meidät hyvissä vaatteissa, mutta hänen kuolemansa jälkeen asiat muuttuivat, koska isä ei ymmärtänyt tällaisten asioiden päälle. Eräskin talvi meni yksillä housuilla ja villatakilla, paha juttu 14-vuotiaalle. Napitin takin välillä takaa, niin että näytti kuin minulla olisi uusi pusero.

Minulla on ollut kaksi kummilasta kehitysmaissa, Moses Keniassa, opettajaryhmän yhteisenä, ja Gayatri Intiassa oman perheen kummilapsena. Moses pääsi yliopistoon, hänen nimisensä mies oli yhteen aikaan Kenian maatalousministerinä, en tiedä oliko sama Moses Gitau. Gayatrin tukeminen loppui siihen, että veljet ilmoittivat, että ei tämä tyttö pärjää, ei häntä tarvitse tukea. Tämä jäi vaivaamaan mieltäni.

Mietin parhaillaan, mennäkö kansalaisopiston elämäkertakirjoituskurssille. Siellä on tänä syksynä aiheena lapsuus. Uskallanko avata Pandoran lippaaan? 

Joulua valmistamassa 1969
 
2.  Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?

On väliä, tietysti. Bloggaus on julkista kirjoittamista. Olen iloinen kaikista kommenteista, koska keskustelu on mielestäni elämän suola. 


3. Miten blogiminä eroaa reaaliminästäsi?

Ei varmaan kovin paljon. Olen täsmällinen ja tunteellinen. Puhun paljon samoista asioista, mistä kirjoitan. Pojat kutsuvat mieliaiheitani 'äidin ET-aiheiksi', juttua piisaa vähemmistöjen ja heikompien puolesta. 


4. Mikä saa sinut nauramaan?

Jotkut tv-sarjat onnistuvat naurattamaan minua, esim. Moderni perhe. 

Pidän myös kuivasta jopa sarkastisesta huumorista aikuisten kesken, en mistään turhasta hörötyksestä. Lasten touhut hymyilyttävät, varsinkin omien lastenlasten, koska he ovat niin rakkaita.

Pieni Konsta, pojanpoikamme, konstanpylkkerömme, silloin 4 vuotta, oli kuunnellut alalauteilla, kun mieheni kertoi, miten hän saunoi intiaanin kanssa. Tämä 'alkuperäinen amerikkalainen', laivastossa palvellut Larry New Mexicosta, halusi saunoa pitkään, kuten kotonaan hikimajassa. Häntä ei meinannut saada saunasta pois ollenkaan. Siellä hän esitteli Vietnamissa saamiaan sota-arpia. Kaikesta tästä Vaari kertoi, ja Konsta istui hipihiljaa. Muutaman päivän päästä hän sanoi vanhemmilleen, että puhuvathan eläimetkin. Vaari sanoi! Vaari on saunonut intiaanin kanssa ja se puhui vaikka mitä. Konstalle selitettiin asia, mutta ei se oikein mennyt perille. Mietimme, mikähän eläin hänellä oli mielessä, intiaani - olisiko leguaani. Eläinkirjoja oli katseltu paljon. Kerran sitten oli kuulunut lastenhuoneesta, kun Konsta kertoi kaverilleen, että Vaari on saunonut flamingon kanssa. 
Kun ajattelen tätä tarinaa ja näen silmissäni pienen pojan pyöreän selän ja kuuntelevat korvat alalauteella, alkaa välittömästi hymyilyttää, ja vähän myös itkettää. Suloinen, katoava lapsuus.



5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?

Olen harrastanut pitkään neuletöitä. Yhtenäkin talvena tein kolmelle pojalle sarjakuvapaidat, miehelle palmikkoliivin ja itselleni tunikan. Tunikasta olin erityisen ylpeä, koska uskalsin poiketa ohjeesta ja tehdä anarkistisesti hihansuut erivärisiksi. Viime vuosina olen tehnyt vain pipo-huivi -settejä, kunnes lahjoitin kaikki loput langat pois. Kädet eivät tykkää neulomisesta, mutta en usko, että käsityö kiinnostaisi minua enää muutoinkaan. Aikansa kutakin. Nyt on tämä kirjoittelu.

Tuore kuva, tällaisia settejä, eri värisinä

6. Ketä läheistäsi ihailet?

Minulla on muutamia mahtavia ystäviä, mutta varminta on kait kertoa kotiväestä. Ihailen miestäni hänen sosiaalisuutensa vuoksi. Hän on aina toiminut aktiivisesti yhdistyksissä, jopa perustanut uusia, ja toiminut myös paikallispolitiikassa. Itse olen enemmän yksin viihtyjä. Pojissa ihailen heidän hyviä valintojaan, niin työelämän kuin vaimojen suhteen. Niin, tässä tuli jo ihailua myös miniöitä kohtaan. Ja lapsenlapsethan ovat täydellisiä, kullannuppuja!


7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Ei nykyisin paljon mikään, minähän olen hyvä tyyppi. 
No, ehkä se, että en osaa tavata ihmisiä spontaanisti, vaan alan hätäillä tarjoiluista ym. järjestelyistä. Vanhimman pojan, esikoisen, yo-juhlia järjestäessä olin saada hermoromahduksen. Kuhmossa oli tapana, että kuka vain tuli onnittelemaan kutsumatta. Meille oli tulossa yövieraitakin jonkin verran, ja muutoin ei tiennyt yhtään, tuleeko vieraita 50 vai 100. No, jotain vähän alle sata kävi, viimeisimpänä klo 22 pojan liikunnanopettaja, joka oli kiertänyt juhlia koko päivän. 
Nuorena olin kauhean haaveellinen ja oikea huolikimppu. Olin kaiken aikaa pettynyt itseeni ja kirjoitin päiväkirjoihini parannuslistoja ja määräyksiä itselleni. En tiennyt, miten ja minkälainen minun pitäisi olla. Olin sitten varmuuden vuoksi erittäin tiukka itseäni kohtaan. Olen vanhana paljon onnellisempi kuin nuorena. 
 
Lukiolainen
   

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Käännyn tässä mieheni Unton puoleen, joka on katsellut minua pitempään mitä kukaan muu.
M (keimaillen): Mitä sä ihailet mussa? Antaas tulla!
U: Jaa, pitääkö olla joteskin objektiivinen, kelpaako, että olet rakas?
M: Kyl se kelpaa, mutta olisko mitään muuta?
U: (paneutuen)No, sie olet aina ilonen. Se on tärkeää, kun itse olen enemmän melankolinen. Sit vielä rehellinen, älykäs, päällepäsmäri, aurinkohullu.
M: Mutta eikö myös naiivi?
U: No juu, en meinannut sitä kehdata sanoo ... onko se ihailtava piirre?
M: On se, minusta. Muistatko, kun yllätyin, kun oppilaat sanoivat, että minä olen Täydellisten naisten perfektionisti Bree van de Kamp ja omasta mielestäni olen se pöhkö Susan Mayer ja vielä enemmän Tyttökullat-sarjan hupsu, sinisilmäinen Rose Nylund. 
U: Oothan sie myös kaunis ja ...
M: Joo, kiitti, tää riitti!


9. Mikä sinusta tulee isona?

Ei tule tämän isompaa. Tuhkaa, sitten joskus. Jos ripottelevat tuhkan metsään, niin ehkä siihen kohti kasvaa jotain kaunista, metsätähti. Vastaukseni on metsätähti.


10. Uskotko onnellisiin loppuihin?

No, niihin kyllä uskon ihan täysillä. Äskeisessäkin oli onnellinen loppu.


Olipas tätä hauska kirjoittaa. Se friskaa, kun saa kehua itseään.

Ketähän ei olisi vielä haastettu? Miehiä varmaan ei ole. Haastan Jokken Kirjanurkan Jokken, Hyönteisdokumentin HdCanisin, Deadline torstaina -blogin Kyöstin ja vielä Miskan blogista Kirjoitan ja luen, siis olen.


47 kommenttia:

  1. Mukavia vastauksia, ja kiitos haasteesta, paneudun tähän :)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, metsätähti. :)

    Minustakin tulee tuhkaa. Toivottavasti pääsen metsään myös, jonkin puun juurelle.

    VastaaPoista
  3. Hauska tutustua paremmin. Kiinnostavat, persoonalliset vastaukset. Automaattisesti tulee niitä lukiessa verranneeksi itseensä. Minäkin olen naiivi ja minäkin pidän heikompien puolia :)

    Jos joskus kirjoitat kirjan ja tarvitset nimimerkin, tässä hyvä: Marjatta Metsätähti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, olen huomannut nuo yhteiset piirteet meissä. Opettajan työssä tietty määrä välittömyyttä ja vilpittömyyttä on hyvästä, ehkä ne piirteet vahvistuvat siinä työssä.

      Kiitos nimimerkkiehdotuksesta! :)

      Poista
  4. Ihana postaus, kiitos, että kerroit! Kivat kuvat myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sannabanana!
      Rakastan vanhoja kuvia ja oikeita kuva-albumeita. Nykytekniikalla kuvia vain tulee niin paljon, että minun albumiharrastukseni on pari vuotta myöhässä.

      Poista
  5. Kiitos Marjatta. Ihania vastauksia ja suloista, että sait miehesikin osallistumaan. :) Jos kirjoitat lapsuusmuistojasi, niin olisin kiinnostunut lukemaan. Tykkään sun kirjoitustyylistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Omppu!
      Jos minä nyt uskallan lähteä sille kursille, niin siellä kootaan osallistujien teksteistä keväällä antologia.
      Ja jos minä saan jotain aikaiseksi, niin voisin julkaista täällä blogissakin. Se on kaunokirjallinen kurssi eli ei mitään asiaelämäkertaa vaan hetkien kuvausta, mistä pidän.

      Poista
  6. Oi, sinä ihana Marjatta! Herkkä ja suloinen vastaus, että sinusta tulee sitten joskus Metsätähti.

    Oli niin monta asiaa, joista tunnistin itseni. Läheiset ja varsinkin kaikki viisi lastenlasta ovat minullekin rakkaita, samoin ystävät. Käsitöistä olen joutunut lähes kokonaan luopumaan astman takia. Minäkin olen asunut Kuhmossa yhden kesän lasteni isän tutkimustöiden takia. Kuhmon kamarimusiikkijuhlat olivat silloin paljon pienimuotoisemmat kuin nykyään. Monet kerrat olemme sinne myöhemmin matkanneet, samoin Lieksan Vaskiviikoille.

    Huomenna matkaamme täältä lapsuuteni maisemista Liperistä kotiin. Tällä kertaa ajamme kuutostietä ja poikkeamme matkalla tapaamaan ystäviä. Kouvolan seudulla luon ajatuksen tai montakin sinulle.

    Kesäisiä elokuun päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, sinä toinen ihana Marjatta!
      Minä taas olen lähdössä muutaman tunnin päästä junalla kullanmuruja tapaamaan Turkuun. Huomenna nautiskelemme Kupittaan maauimalassa, koska pitäisi olla lämmintä. Launtaina kait sataa. Jään silloin poikien kanssa yksin ja olen varautunut lasten ristisanakirjoilla. Ainoan 'tyttöni' kanssa keskustelimme juuri eilen pukeutumistyyleistä. Lastenlapset ovat suuri rikkaus.

      Hyvää kotimatkaa teille ja aurinkoista elokuuta!

      Poista
  7. Mukavia vastauksia, ja kiitos haasteesta :)

    VastaaPoista
  8. Olipas ihania vastauksia ja raikasta tekstiä, sitä on nautinto lukea. Pikku dialogi miehesi kanssa oli tosi suloinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa! Suht noin se keskustelu meni. Minusta on kiva kirjoittaa dialogia. Siinä saa helposti esiin kaikenlaisia vivahteita.

      Poista
  9. Miten ihana ajatus tuo metsätähti, voiko onnellisempaa loppua ollakaan <3 Ja oi, elämäkertakirjoituskurssi kuulostaa todella kiehtovalta! Jos se on hyvin toteutettu, siltä saa varmasti paljon. Pandoran lippaasta voi löytyä vaikka mitä!

    Mukavaa viikonloppua ja hieman tuonnempana myös ihania sovituskoppihetkiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja!
      Tämä blogi ona antanut rohkeutta kirjoittamiseen, joten nyt jos koskaa!
      Mukavaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  10. Oletpa kaunis! Olet kaunis nyt ja olet ollut kaunis nuorena. Ihania ihan kaikki kuvat tässä postauksessa.

    Joskus sinusta tulee kaunis metsätähti. Ei onneksi vielä, mutta sitten kun aika on. <3

    Meissä on taas jotain samaa: minäkään en osaa suhtautua vieraisiin spontaanisti. Stressaan ennakkoon aika tavalla, valmistelen, suunnittelen, hössötänkin. Vieraat eivät sitä ehkä huomaa, koska sitten olen puhelias itseni, mutta ennakkoon...

    Kaikkea hyvää käsileikkaukseen - ja aurinkoa sitä edeltävään viikonloppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Kuin myös, vaikka sinusta ei vielä kaikkien "vuodenaikojen" kuvia olekaan. Tuo profiilikuvasi on suloinen.

      Se valmistautuminen on toisaalta hyvä, toisaalta huono. Kun kaikki on hyvin valmisteltu, on hyvä viettää aikaa rennosti vieraiden kanssa. Mutta olen monesti ajatellut, että vähemmälläkin onnistuisi.

      Nyt onkin aivan ihana sää. Käsileikkaus on päiväkirurginen ja uskoisin, että siitä toipuu pian.

      Aurinkoa myös sinulle ja perheelle!

      Poista
  11. Olipa hauska ja mielenkiintoinen kirjoitus - tykkään lukea ihmisestä blogin takana. Sinä olet aito ja avoin tuulahdus, raikas kesäsade joka pisaroi hymynä kasvoillasi. Metsätähti jo eläessään, oman elämänsä tähti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Elegia, miten runollisesti sanottu! Kiitos!
      Onko sinua muuten vielä haastettu tähän? Minua alkoi kiinnostaa lukea sinun vastauksiasi näihin kysymyksiin. Nappaa tästä kesähaaste!

      Poista
  12. Miten sydämellinen keskustelu miehen kanssa! Ja kaikki muukin niin Sinua! Mutta olet oikeassa: blogisi ei eroa näistä tiedoista, eli kaikki tuo, mitä kerroit itsestäsi on luettavissa avoimista ja rehellisistä blogikirjoituksistasi.

    Metsätähti-ajatuksen talletan sydämeeni. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monella blogikirjoittajalla on niin oma tyyli, että sen tunnistaa. Eräs kuvaamataidon opettaja sanoi myös, että taiteilija maalaa aina itseään olkoon aiheena kukat, maisema tai abstraktio.

      ♥ Talleta vain! MInä kehittelin vielä ajatusta niin , että metsäkauris syö sen metsätähden. :)

      Poista
  13. Tätä oli kiva lukea. En ole ehtinyt vielä syventymään kaikkiin kohtiin, kun jäin niin kiinni tuohon lapsen maailmaan. Paljon enemmän pitäisi kirjoittaa ylös ihania juttujaan. Omani ovat jo kovin isoja (nyyh), mutta jotakin hauskaa meilläkin joskus sanotaan, osittain joskus hauskojen kielestä toiseen käännösten takia. Kesälomalla sain nauttia hetken sukulaispoikien seurasta ja jutuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIelikäännökset ja kieliin liittyvät oivallukset lapsilla ovat todella mainioita.
      En minäkään omilta ehtinyt niin paljon kirjoittaa muistiin.

      Poista
    2. Minä aina uskon, että kyllähän tämän muistaa.

      Poista
  14. Minäkin olin inhtohimoinen neuloja nuoruudessani, ja varhaisaikuisuudessa. Minä tosin kehitin aina omat ohjeeni, varmaan lähinnä, koska en osaa tulkita neuleohjeita. Mutta ranteet eivät kestä, kaipaan käsitöitä joskus. Ennen lukeminen ja käsityöt kilpailivat, nyt kun sen voisi äänikirjojen kanssa yhdistää, niin kädet eivät kestä :(
    Blogissani raotin eilen vähän yhtä toista nuoruuden mielenkiinnonkohdettani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Serentis, ikävä että sinäkin olet joutunut jättämään käsityöt.
      Riennän katsomaan blogiisi, mistä olet nuorena pitänyt.

      Poista
  15. Olipas ihana kirjoitus, jäin itsekkin kiinni niin tuohon lapsenmaailmaan. Ihailen lapsenmaailmaa niin kovin kahden pienen pojan äitinä. :)

    Kaunis ajatus tuo metsätahti. Onnea leikkaukseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aletheia!
      Lapsen mielikuvitusmaailma on niin ihmeellinen, niin rajaton. Olen parhaillaan lastenlasten kanssa. Sain aamulla kuulla, että ei mitään pelikaveria tarvita, koska kummitus nimeltä Ookoo Peretz on kaverina. Nyt lapset leikkivät pihassa isolla joukolla, en tiedä, onko kummituksia mukana.

      Poista
  16. Hei Marjatta! Olen jonkin aikaa ollut säännöllisen epäsäännöllinen blogisi lukija. Löysin tänne sattumalta kun ggolailin jotain kirjaa. Olen ollut sinun oppilaasi Kuhmossa - silloisella yläasteella, 80-luvulla. Vaikkei minusta tullutkaan kovin hyvää englannin taitajaa, tykkäsin kovasti tunneistasi. Muistan myös miehesi. Oli kiva nähdä sinut täällä ja lukea kirjoituksiasi. Täällä on hyviä keskusteluja, jotka saavat ajatukset liikkeelle. Hyvää elokuuta toivotellen Anne P.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta hei Anne P. Kun pääsen kotiin (olen nyt meidän Mikon kotona Turussa) niin katselen heti koulukuva-albumiani. Olen varma, että löydän sinut niistä.
      Minusta on tosi kivaa pitää kirjablogia ja käydä keskustelua. Käypä toistekin kommentoimassa.
      Mukavaa elokuuta sinulle myös!

      Poista
  17. Voi miten ihanasti teit tämän hasteen, vastauksiasi oli antoisaa lukea!

    Ja komppaan muita kommentoijia: olet aito ja ihana, blogijuttusi ovat aina yhtä laadukkaita. Monesti vain kommentointi jää, vaikka käynkin lukmassa ajatuksiasi tämän tästä.

    Ihanaa elokuun jatkoa! <3



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta!
      Sama minulla sinun blogisi suhteen. Käyn usein, mutta en kommentoi niin paljon.
      Hyvää elokuuta sinulle myös!

      Poista
  18. Marjatta, minustakin oli mukava kuunnella sinua. Kerroit avoimesti ja vilpittömästi itsestäsi. Mutta tiedätkö. kun vertaan elämääsi omaan elämääni, olemme kuin eri planeetalta.

    Ihailen sinua. Osaat tehdä kaikkea sellaista, jota itse en uskalla edes yrittää. Käsityötaitoni alkoi pannulapusta, josta piti tulla neliö. Siitä tuli kippurainen suikero. Kaikki muu on mennyt samaan tahtiin. Pitäisi tulla jotain, tuleekin jotain muuta.
    Pitäisi ajatella jotain järkevää, ajattelenkin jotain ihan hölmöä. etc.

    Perhe-elämä on huiskin haiskin, vieraitten kanssa niin ja näin. Tarjoilu mitä sattuu olemaan. Itse syödään jääkaapista. Ja tekemistä enemmän kuin ennättää tehdä, ja se kun stressaa.

    Olenkohan kateellinen sinulle? Alkaa tuntua siltä. :)
    Tasainen, rauhallinen elämä on haaveeni. Joka tällä menolla tuntuu mahdottomalta. Up and down. Up and down.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh heh Liisu, vai muka kateellinen. Tulikohan tässä nyt liiankin tasapainoinen kuva meikäläisestä? Tuo perfektionismi esim. saa aikaan sen, ettei tapaa niin usein ihmisiä. Ihailen parissa hyvässä ystävässäni juuri sitä, että he eivät stressaa tarjoiluilla yms. turhalla.

      Kirjoitan tätä vasen käsi kipsissä. Peukaloniveleen tehtiin eilen jäykistysleikkaus. Toivottavasti siitä tulee vielä toimiva, mutta käsityöt ovat kyllä taaksejäänyttä elämää.

      Poista
  19. Kiva lukea vastauksiasi, Marjatta-Matsätähti. Rakastin lapsena metsätähtiä, nykyään niitä näkee kaupunkimetsissä vähemmän. Minuakin on viime vuosina puhutellut elämäntarinakurssit. Yhdelle kesäkurssille jopa ilmottauiduin, mutta sittentuli muka este. Ehkäpä jolloin kurssilla tavataan...Tämän kesän tutkin itseäni tanssikursseilla, kuten varmaan blogistani olen huomannut...Aurinkoisia loppukesän päiviä Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tulee esteitä. Minä ilmoittauduin vielä työssä ollessa sellaiselle musiikkikurssille, jossa oli määrä kokoontua tuntia ennen Kymi Sinfoniettan esitystä ja ohjaaja olisi opastanut konsertin kuunteluun. En sitten kuitenkaan jaksanut lähteä. Loppuvuosina työ todella haittaa harrastuksia. ;)

      Minusta tuntuu Inna, että me molemmat teemme jonkinlaiset muistelmat, jos ei julkaistavia ( minulta! ) niin omaksi iloksi. Minua askarruttaa nyt, miten rohkeasti kirjoitan elämäkertafiktiotani. Minulla olisi halu olla avoin ja raju menneisyyden asioissa enkä ilmeisesti edes osaa olla muunlainen. Nykyisyydestä en pysty enkä halua kirjoittaa "knausgårdmaisesti".

      Poista
    2. "Puhu siitä mikä on totta", opastettiin eräällä ihmissuhdekurssilla. Eli ole avoin ja yritä sanottaa sinun totuutesi toisille. Ja yritä samalla ymmärtää, että toinen näkee, kokee ja tuntee saman asian menneisuudessä tai nykyisyydessä toisin. Kumminkin molemmat ovat totta, jos kumpikin pyrkii sanoittamaan omaa totuuttaan.
      Siihen yritän pyrkiä ihmissuhteissani, valillä onnistuen välillä en. Mutta toistaiseksi en haluaisi/ uskaltaisi olla "vereslihalla" julkisesti. Toisaalta julkaistu teksti (siis kirjailijoilla) on tavallaan etäännytetty, vaikka se olisi täyttä totta...

      Poista
    3. Hyvä ohje! Omelämäkerrallisuudessa ei voi kertoa muuta kuin oman totuutensa - jos yrittää muuta, niin tarina vesittyy.

      Nyt on paljon lehdissä juttuja Katja Ketusta, koska häneltä on ilmestynyt uusi kirja, Yöperhonen. Eräässä jutussa hän sanoo, että osa sukulaisista suuttui, kun hän julkaisi esikoisteoksensa Surujenkerääjä. Mummo oli tiivistänyt tunnelmat niin, että onpas tytöllä hurjat jutut.
      Eihän sitä pysty kirjoittamaan, jos koko ajan keskittyy pohtimaan, loukkaako jotakuta. Minusta tämä koskee sekä ammatikseen että harrastuksena kirjoittavaa.

      Poista
    4. Samoja asoita tunnumme pyörittävän...

      Poista
  20. Kiva kun otit haasteesta kopin ja pahoittlen, että olen kommentoimassa vasta nyt. Uusi työ on tuonut mukanaan täydellisen kooman, josta nyt vasta heräilen :)

    Ihania olivat vastauksesi ja vahvistivat sitä kuvaa, minkä olen sinusta tekstiesi ja kommenttiesi perusteeella luonut. Olet avoin ja keskusteleva ja sellaisena erittäin kiinnostava persoona. Ja kauniskin olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Jaana!

      Uskon, että työ lasten kanssa vie alkuun kaikki voimat. Vaikka se on raskasta, niin tulet varmaan saamaan melkoisia kokemuksia.

      Poista
  21. Minullakin oli yhdessä parhaan ystäväni kanssa tyttökummilapsi Ghanasta. Emme tieäd, mitä hänestä on tullut. Ainakin pelstimme hänen lapsena naittamiselta ja saimme hänet kouluun.

    Minäkin rakastan kutoa, mutta kun en ole siinä mestair, niitä kaulaliinoja vain. Nytkin on teon alla tuliaisiksi Itävallan ystävälle menossa hänen suosikkivärinsä viininpunainen ja toisesta tulee oransi. Jos haluan setin, naapurini virkka sen minulle hetkessä, myssyn.

    Minullakin oli nuorena itseni kehittämislistoja;) Nyt en ole enää piukkapipo, vaan suvaitsen monenlaista. Erityisesti pidän blogeista, joissa visuaalinen ilme kulkee käsi kädessä laadukkaan sisällön kera.

    Viimeisestä kuvastasi tuli mieleen Lumikki <3

    Ihnat vastaukset: Kiitos että ehdit vastata <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! ♥
      Meillä oli niin kova auttamisenhalu yhteen aikaan, että suunnittelimme lähteä kehitystyöhön Mosambikiin. Tunsin ihan oikeasti syyllisyyttä kehitysmaiden kohtelusta.
      Sitten, kun tiesin, että en voi saada enempää lapsia keskosuusvaaran vuoksi, sain päähäni, että pyrkisimme saamaan pojille pikkuveljen kehitysmaista. Se ei ollut edes mitään auttamisen halua, vaan vauvakuumetta. Hommasimme jo papereitakin. No, ei ollut varaa, ja varmaan on parempi näin. Nuorena energiaa riittää, mutta kun sitä pitää riittää vielä vanhempanakin.

      Kaulaliinoja on kiva kutoa. Ne ovat helppoja tehdä ja näyttäviä asusteita.

      Ihmiset ovat yleensä ankaria itselleen nuorena. Vanhemmalle on tullut suvaitsevaisuutta ja perspektiiviä.

      Poista

Vain kolme kuvaa - maaliskuu

Bloggari Kristiina K on aloittanut vuoden alussa kuvahaasteen Vain kolme kuvaa . Tehtävänä on julkaista joka kuukausi kolme kuvaa, joiden ai...