tiistai 27. tammikuuta 2015

Elokuva-elämys, Virpi Suutarin dokumentti Eedenistä pohjoiseen

Luen paikallislehdestä, että tämänvuotinen Anjalankosken elokuvapalkinto menee Virpi Suutarille hänen puutarhanhoitoa ja parisuhteita käsittelevästä dokumentistaan Eedenistä pohjoiseen. Mielessäni käy, voiko se olla noin hyvä. Puutarhanhoitoa? Tämähän näytettiin televisiossa syksyllä kahdesti, mutta minulta jäi katsomatta.
Opistokinossa, jossa käyn katsomassa tasokkaita elokuvia silloin tällöin torstaisin, innostava vetäjämme, elokuvaharrastaja Antero Peräkasari, kutsuu elokuvan ystäviä palkintojuhlaan ja epäilee, että dokumentti ei ehkä vedä katsomoa täyteen. Virpi Suutari on tulossa hakemaan palkintonsa. No, olisi hauska kuulla Suutarin haastattelu. "Eiköhän mennä", esitän miehelleni. 

Juhlapaikka, paikallinen elokuvateatteri, on meiltä viiden minuutin kävelymatkan päässä. Menemme varmuuden vuoksi varttituntia ennen, koska joskus on jääty jopa ovien ulkopuolelle, kun palkittava elokuva on ollut suosittu. Elokuvapalkinto annetaan "henkilölle, joka edellisenä vuonna on merkittävästi ja omaperäisesti rikastuttanut maamme elokuvakulttuuria". Tämä on jo 31. palkintovuosi, itse Kinosunnuntaita on vietetty 46 kertaa, se on maamme vanhin vuosittainen elokuvatapahtuma. 
Saamme mielipaikkamme takaa, mutta kohta väkeä lappaa paikalle niin että tarvitaan jopa muutama lisätuoli. 
Suutari on sivutilassa median haastateltavana ja pujahtaa eteen juuri ennen kuin elokuva alkaa. Tilaisuuden juontaja Peräkasari  esittelee hänet ja avaa tilaisuuden ja sitten....

Olen kesässä. Lähikuvia kukista, tuuli heiluttaa lehtiä, linnut laulavat. Vanha pariskunta tutkii pensasta, magnoliaa. Vanha herra nauttii sen tuoksusta, mutta rouva harmitteleee, ettei tunne tuoksua. Ah, magnolia, yksi minunkin mielituoksuistani. Hitaasti kuvattu luonnon kauneus pakahduttaa ja nostaa kyyneleet silmiini.

Tämä magnolia on Elimäen arboretumista
Kukas tuolla valtavassa puutarhassa möyrii, selkä heiluu, kun olento etenee määrätietoisesti. Ollaan kainuulaisella tilalla, jossa pellot on pantu pakettiin, ja emäntä on sen jälkeen alkanut muuttaa niitä jättipuutarhaksi. Hänellä on yli 3000 lajiketta, Kainuun korkeudella! "Onhan se menny sillä vähä yli. Siellä se kuppovvaa kaiken päivää ja yöllähi. Pittää sen saaha sitä tehä, se nauttii siitä", sanoo Veikko-isäntä. Puuhakas Kyllikki ehtii myös hetkeksi kuvaan hyttysverkko päässään. Iltahämärissä kuvatuissa otoksissa hän heiluu ulkona otsalampun valossa. Isäntä toteaa lempeästi, että piha-alueelle on ilmestynyt myös kettu seuraksi emännälle:"Sillä on siitä seuraa. Ne on yöeläjiä, kummathi."

Elokuvassa seurataan seitsemää hyvin erilaista pariskuntaa limittäin. Muillakin kuin Kyllikillä on mennyt vähän yli. Markon touhuista puoliso sanoo, että tämä on touhottanut ympäri Suomea tapahtumissa vaihtamassa taimia mummojen kanssa. Myös eläimet ovat tällä tilalla lisääntyneet suunniteltua nopeammin. Marko pitää luonnonmukaisuudesta, hän työskentelee paljolti alasti.

Leikkisyys, alastomuus ja luonnonmukaisuus ovat joillekin kuvatuista tärkeitä arvoja. Puutarha saa rehottaa. On hauska kipittää alasti ympäri pihaa saunan jälkeen. Nimi Eeden voisi viitata tähän. 
Joillakin puutarha on tiptop kymmenine oleskelukeitaineen, joissa ei ehditä olla.

Vähän yli. Siitä syntyy huumoria Samoin ihan tavallisesta arkipäivästä. Eräs pariskunta kasvattaa kurpitsoita kilpailuun. Emäntä lepertelee lemmikeilleen iltaisin nimeltä kutsuen: "Mötkäle, sinun pitää vielä kasvaa, tässä on Pullukalle vettä."

Ihmisten touhut näyttävät dokumentoituina aika omituisilta, omituisemmilta kuin monesti fiktiossa. Suutari onkin sanonut, että hän rakastaa kuvaamissaan ihmisissä "tiettyä hellyttävää kömpelyyttä". 
Kaikki henkilöt on kuvattu kauniisti ja ymmärtäen.
Miehet kertovat rakkausasioista romanttisesti ja vaimot tuhahtavat päälle pehmentäen näin pois liian juhlavuuden.
Elokuva kuvaakin itse asiassa rakkautta kumppaniin ja elämään  puutarhanhoidon kautta.

Joillakin kuvattavilla on elämän ehtoo menossa. Alussa kuvatun rouvan hajuaistin menetys selittyy. Hän sairastaa kroonista leukemiaa. Hän kertoo tarkoista suunnitelmistaan kuolemaansa varten. Katsoja unohtaa asian, kun väliin tulee kuvaa toisten höpsöttelyistä. Kurpitsojen mittaamista ja peittelyä. Isänsä ja tämän kumppanin luona kesää viettävä tyttö kiipeilemässä puussa ja lämmittelemässä isän villapaidan sisällä, liikuttavan hellä kuva. Sitten ruudun täyttääkin kuva samasta puutarhasta kuin alussa ja herra ripottelemassa tuhkaa uurnasta pensaan alle, hitaasti, rauhallisesti. Elämän kiertokulku. Ja sitten... yht'äkkiä ihana musiikki ja uuden kevään aukeaminen: silmut paisuvat ja puhkeavat kukkaan, perhonen kuoriutuu ulos kotilosta. Kaikki on voimallista, hedelmällistä ja upeaa. Elämää.

Väliajalle lähtiessä olen haltioisssani ja käyn sopertelemassa Suutarille kiitoksiani. 
Seuraamme vielä lupsakkaan haastattelun ja  palkintojen jaon. 

Palkitttu ja palkitsijat
Suutari oli kysellyt hastateltavia puutarhalehtien kautta. Hän oli haastatellut yli 70 pariskuntaa ja käynyt useimpien luona. Eräässä tapaamisessa hänelle oli selvinnyt, että hän keskittyykin elokuvassa parisuhteisiin. Hän kertoi olleensa tämän dokumentin tekemisen aikana onnellisempi kuin koskaan työssään.

Mielenkiintoista: Kansan Uutisten kriitikko Harri Moilanen on listannut Eedenistä pohjoiseen kymmenen maailman parhaan elokuvan joukkoon viime vuonna. 

Lisää mielenkiintoista: Anjalankosken elokuvapalkinto säilytetään tämännimisenä, vaikka kaupungin nimi on häipynyt Kouvolaan liittymisen vuoksi. Kannattaa säilyttää, koska palkinto tunnetaan elokuvantekijöiden keskuudessa ja sehän on joillakin elokuvapalkintolistoilla aakkosissa heti Academy Awards-oscareitten jälkeen!!! 

Linkit: tässä hyvä kuvagalleria ja tässä traileri.

9 kommenttia:

  1. Pitääpä katsoa. On minulla nauhalla, mutta vielä katsomatta. Nyt odotan sopivaa rauhallista hetkeä, jotta voin kehujesi jälkeen keskittyä katsomaani raujassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa katsoa. Liitin tuohon loppuun vielä pari linkkiä, joista välittyy komediallisuus, mutta ei koskettavuus.
      Minusta tämä on dokkariksi täydellinen!

      Poista
  2. Oho, vaikuttaapa jotenkin suloiselta. Joskus kun hommat menevät överiksi, se on yksinomaan ihanaa. Tapauksesta toki riippuen. Kiitos tästä kuvauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just oikea sana, suloinen.
      Yksi mikä myös on Suutarille ominaista on se, että hän ei yhtään moralisoi, vain näyttää. Tämä näkyy hyvin myös hänen nuorisodokkareissaan, Joutilaissa, joka kuvaa Kainuun nuoria miehiä ja Hiltonissa, joka taas kuvaa päämäärättömiä nuoria Itä-Helsingissä.
      Elegia, sinua kun kiinnostaa kuva, niin katsopa vielä kuvagalleria, joka löytyy loppuun laittamastani linkistä. Kuvittele linnunlaulu ja muita kesän ääniä. Hurmaavia otoksia.

      Poista
  3. Kävin viime vuonna katsomassa tämän elokuvissa ja kyllä, hieno oli! Vähän omituisia me ihmiset kai aina olemme, juuri sellaisia hellyttävän kömpelöitä ja aina pikkuisen pöhköjä, omalla tavallamme jokainen. Tämä on elämää täynnä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiva että olet nähnyt tämän. Tästä leffasta ei voi olla pitämättä. Tämä toi hyväntahtoisuuden aallon elokuvasaliin, ja kaikki ovat olleet jälkeenpäin samaa mieltä siitä, että palkinto meni oikeaan kohteeseen.

      Poista
  4. Voi miten ihana kirjoitus! Suutarin elokuvan henki leijui tässä lähellä, kun luin tätä. Ja kesä, sen tuoksut, värit, kukat! <3

    Katsoin elokuvan viime syksynä televisiosta kahteen kertaan. Upea elokuva voitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kannattanut tallentaa tämä syksyllä, mutta minä en silloin ymmärtänyt, että kyseessä on näin hyvä elokuva.

      Kesä tuli kyllä mieleen katsomossa, kaikki hyönteisten surinat ja tuulen ääni oli saatu taltioitua niin hyvin.

      Elokuvaa oli kuvattu vain kahtenakymmenenä päivänä, Suomessa kun budjetti on niin pieni, ettei ole varaa useampiin. Olihan siinä pitänyt vuokrata nosturi ym. koska osa otoksista oli kuvattu ylhäältä. Se oli hyvä ratkaisu, ihmisten puuhastelu näytti yläilmoista katsottuna hauskemmalta.

      Poista
  5. Mistä tämän ihanan dokumentin voisi ostaa itselleen tai katsoa netistä??? Areenalla ei näy enää ja mieli tekisi katsoa toisen kerran :)

    VastaaPoista

Turku ja Barcelona

Kuljin perjantai-iltana Kouvolan Taiteiden yön tapahtumissa. Olin katsomassa valokuvanäyttelyä ja mietin juuri, joko pitäisi kiirehtiä Kymi ...